Aivot narikassa

Joihinkin juttuihin tässä maassa mun on erityisen vaikea sopeutua. Yksi niistä on se, että oma ajattelu ei aina tunnu olevan kovinkaan korkealle arvostettua. Bussissa hoetaan koko ajan, että nyt tämä lähtee liikkeelle, nyt tämä pysähtyy, varo askelmaa, kun astut bussista, kaiva bussikortti esille ajoissa jne. jne...Tauoton nauhuri siis pyörii. Se tietysti on hyvä asia, että seuraava pysäkki ilmoitetaan, mutta nuo muut asiat luulisi ihmisten kykenevän ajattelemaan itsekin.

Tänään oli kielikoululla orientaatiopäivä. En tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, kun sääntöjä alettiin käydä läpi: Annettiin ohjeita siitä, että tunnilla ei saa nukkua, syödä purkkaa eikä pitää hattua päässä. Niin ja jos joku on sinulle ystävällinen, pitää sanoa kiitos. Iloksemme myös poliisisetä kävi selostamassa millä puolella pitää laukkua pitää, jotta olisi pienempi todennäköisyys joutua ryöstön uhriksi. Näillä mennään. Kulttuurishokki valtaa alaa...